Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

3. Timo Mattilan JOULUPUU

Kesäluumäkeläinen, nykyinen lappeenrantalainen, syntyisin tamperelainen entinen hammaslääkäri nykyinen kulttuurituottaja Timo Mattila julkaisi osan parinkymmenen vuoden aikana syntyneistä joulurunoistaan omakustanteena nimellä JOULUPUU.

Kirjan kannen, kuvituksen ja taiton on tehnyt lappeenrantalainen freelance-skenografi Päivi Pöyhölä.

Painotyöt: Gummerrus Jyväskylä

Kirjassa on 103 sivua

Tekijä kertoi, että kirjan työnimenä oli Rosolli, koska esikoisteos avaa kotoiseen jouluumme totutusta poikkeavia näkökulmia perinnettäkään unohtamatta.

SISÄLLYS

ODOTUS: Jos et, Päämäärä, Joulusiivo, Tähtien takana, Kalenteri, Pimpelipom, Epäilys, Älä avaa akkunata, Käy sisään 

NYT: Jouluksi kotiin, Sulkeudu jouluun, Joulusauna, Jouluaattona klo 12, Nyt, Joulun ihme, Armas joulu, Tryffelit, Joulupäivä tunturissa

HÄN: On lapsi syntynyt, Esipihalla, Kohti joulua, Taivaalinen jouluglögi, Koulumuisto, Verot, rakastettumme, Viisasta

LAHJAKASTA: Lahjakas ukko, Toivottu vieras, Poroporvari, Kuulehan sie, Itsekästä aatonaattoa, Se, Lahjatoiveita

ROSOLLI: Niin joulu joutui, Emännän painajainen, Lapsien ystävä, Reippahasti käypi, Joulukirkossa, Siipeis suojaan

TARINA KERTOO: Portilla, Perinnäinen joulu, Joulun myyjä, Virastopäätös, Herätys, Joulun kuusi, Eroja

AIKAMATKALLA: Sisäpiirin tietoa, Maan isä valvoo, Joulun limppu, Veteraani, Vaikea matka, Oppi

PIENISTÄ SUURIN: Joululöytöjä, Aforismejä, Väri nää, Älähdyksiä,

ERILAISET: Tavaratalokulutus, Iso possu ja kossu, Jouluna minä ammun, Tekojoulutekoja, Mikä sytytti pimeyden? Aatami ja Eeva, Siansaksalainen joulu

Runot maalailevat ja koristavat joulupuuta hyvin monelta kantilta. Löytyy joulun koko rosolli mutta nimensä mukaisesti kirkkaissa väreissä. Monet runot ovat lyhyitä. Ne sopivat hyvin vaikkapa tekstiviestitervehdyksiin. Koska runot ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa, niistä kuvastuu ajan muutokset ja joulunvieton kirjavoituminen.

Runoista löytyy näennäisen hilpeän ensivaikutelman alta vakavampia sävyjä kuten oikeassa joulussakin. Kirjan voi kaivaa esille joulusta jouluun.

Tekijä teki kirjansa kanssa Hetki runolle-kiertueen useissa eteläkarjalaisissa kunnissa. Niissä hän lausunnan ja laulun lomassa kertoili runojen taustoja. Hän oli koulupoikana Tampereella ihmetellyt mm. sitä, miksi Lauri Viita ei osannut omia runojaan ulkoa. Nyt sekin asia oli selvinnyt. Timo Mattila osasi ulkoa kokoelman viimeisen runon eli

SIANSAKSALAINEN JOULURUNO

TippeTippeTip TappeTappeTap Shut up

Varpaat hillassa sukkaset sillassa Tack desamma meitin mamma

Olipa kerran vain sen verran Pikkuriik - Nachtmusik Hab ich nicht keine Kiht

We want mera Licht

Kaunis on Quu Parlez vous? Suljeppa jo suu

TEKSTINÄYTTEITÄ MUUALTA KIRJASTA

PIMPELIPOM
 
Pimpelipom kellot ne kilkkaa
pimpelipom kiireenvilkkaa
aika se on rahaa silkkaa
hukata ei saa edes tilkkaa
 
Pidentää täytyy askeltahtia
muuten ei ehdi aikaa vahtia
käytävä on tätä minuuttijahtia
lisätä löysien aikojen lahtia
 
Miksipä miksi kiiruhdan tässä
joulukuun päivien hälinässä
ehtiä täytyy leikkaamaan nauhaa
jossa lukee: Joulurauhaa
 
 
JOULUKIRKOSSA
 
"Ja tapahtui niinä päivinä".....
Kuusi koristeltu kynttilöin
tuikkii mielessäni päivin, öin
syvää rauhaa
 
..."koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
Alttarilla kukkavaasi
seimen ympärillä aasi
henkii lämmön hauraan
 
..."minä ilmoitan teille suuren ilon"...
Kumarrukseen painuu pääni
sisimmässäin ääni
tutun jouluvirren
 
..."veisaavat hälle kiitoksen."
Mieli harras avoin
tuntee monin tavoin
lämmön joulun 
 
(Timo Mattilan joulukirjasta Joulupuu)

2. KOUVOLAN KIRJOITTAJAT 10 VUOTTA

Kirjailijayhdistys Paltta ry:n Kouvolan kirjoittajaryhmä on julkaissut toimintansa 10 vuotisjuhlan kunniaksi antologian.

Antologian teema on Kouvolan ympäristö. Kirjan kustansi Kirjalijayhdistys Paltta ry. Kannen valokuva Leo Laurila. Taitto ja paino VM-kustannus, Jaala ja Kopijyvä oy, Jyväskylä. Kirjassa on 188 sivua. Tekstien lisäksi se sisältää Matti Nikusen piirroksia vanhasta Kouvolasta ja Leo Laurilan valokuvia samoista kohteista.

Kirjoittajat: Arto Ahlberg, Kalevi Hako, Petri Hannula, Teuvo Hämäläinen, Ritva Karjalainen, Leo Laurila, Hilkka Mattila, Antti Seppä ja Riitta Ylönen

Sisällysluettelo:

Kapaloista Kullervoksi: Kalevi Hako, Pakina Kouvolan ja Valkealan yhteiselosta; Muistoja Myllykalliolta 1963-64: Ritva Karjalainen, Lapsuusmuistoja Kuusankoskelta; Koneella, Arto Ahlberg, Runo yövuorosta paperikoneella; Illalla: Arto Ahlberg, Runo miehisestä olutillasta; Kouvola, kaupunkini: Antti Seppä, Muistelo tulevasta kotikaupungista; Joka päivä silmut puhkeavat: Petri Hannula, Runo; Nykyvekaraa: Leo Laurila, Pakina Vekarajärven varuskunnasta; Uudenvuoden yö, Teuvo Hämäläinen, Kertomus automatkakommelluksista; Kymenlaakson laulu: Riitta Ylönen, Runo kotiseudulle; Maakuntalintujen joulumarkkinat: Hilkka Mattila, Satu maakuntalintujen yhteistoiminnasta; Säästäjät: Kalevi Hako, Kertomus kuntapäättäjistä; Kuusaalla 70-luvulla: Ritva Karjalainen, Lapsuusmuistoja Kuusankoskelta; Kuoppa terästaulussa: Arto Ahlberg, Kolme runoa ajasta ja ammateista; Väärillä portailla: Antti Seppä, Tarina Kiovan matkasta; Parveke: Petri Hannula, runo; Tuohikottia puolustamassa: Leo Laurila, Tarina kansalaissodan ajoilta; Kuntopyöräilijä: Teuvo Hämäläinen, Kertomus pyöräretkestä; Tuomas: Riitta Ylönen, Kertomus posteljoonin työpäivästä; Meidän Kymi - voimavirta: Hilkka Mattila, runo; Liftireissu Kouvolaan: Ritva Karjalainen, Nuoruusmuistoja Kouvolasta; Nuoruuteni tanssiopistot: Antti Seppä, Muistikuvia Kymenlaakson tanssipaikoista; Ammuntaa: Leo Laurila, Kertomus tulenjohtoharjoituksesta; Opettajien välituntileikki: Teuvo Hämäläinen, Muistelu opettajien autoajelusta;  Minun Kouvolani - asemapaikka: Hilkka Mattila, Runo kotikaupungista; Vieras: Petri Hannula, Proosaruno; Kaksi runoa: Petri Hannula, Runoja; Rohkeita naisia: Kalevi Hako, Kertomus naisten lomamatkasta; Lammasturkki: Ritva Karjalainen, Lapsuusmuisto; Corrida pohjoispohjalaiseen tapaan: Antti Seppä, Kertomus härkäjahdista; Libanon: Petri Hannula, runo nykyihmisyydestä; Kapinallisten kuolema: Leo Laurila, Tarina kansalaissodan ajoilta; Viimeiset lehdet: Teuvo Hämäläinen, Pakina ajatuksista hautausmaalla; Varjelus: Riitta Ylönen, runo "vähältä piti"tilanteesta; Menshikovin tie: Hilkka Mattila, Kertomus torpparin paluusta; Lapsuuteni kaupungissa: Kalevi Hako, Muistoja Viipurista: Ajokortti: Ritva Karjalainen, Muistoja bussimatkasta Kouvolaan; Taju: Petri Hannula, Runo; Lakko: Leo Laurila, Kertomus rakennustyömaalta; Rumat sanat: Teuvo Hämäläinen, Kertomus hiihtolatukohtaamisesta; Kohtaaminen: Riitta Ylönen, Kertomus marjastajan ja karhun tapaamisesta; Kasvukipuja: Hilkka Mattila, Lapsuusmuisto sianteurastuspäivästä; Votkaturistit: Kalevi Hako, Matkamuistelu Leningradista; Savero - kotikylä ennen ja nyt: Antti Seppä, Kotikyläkuvaus; Menneitä: Leo Laurila: Muistoja ja ajatuksia lapsuudesta ja elämästä; Vain viisikymmentä: Teuvo Hämäläinen, Kertomus työtoverista; Maailman ihanin: Riitta Ylönen, Runo pyhäaamusta; Antologian kirjoittajat; Kuvia Kouvolasta ennen ja nyt: piirrokset Matti Nikunen ja valokuvat Leo Laurila

Antologiaa voi tilata Kirjalijayhdistys Palttan sihteeriltä puh. 044-370 2250 tai sähköpostitse paltta@netti.fi hintaan  15,00 euroa + postikulut.

Tekstinäytteitä:

KAKSI RUNOA

Sinun haavaiset jalkasi ovat ontot

kädet käärineet sideharsoon

sinä kuljet ilman

halkinaisen suun puhallusta.

Sinä viet minut hiljaiselle aukiolle.

Katso! Lapset eivät lepata taivaalla kuin palavat paperin palat.

He nousevat korkeasta hormista tuhkana ikuisuuteen.

Sanot: prinssi kiipeää Tähkäpään hiuksia pitkin.

Petri Hannula

KYMENLAAKSON LAULU

joki tehtaat, kuolleetkin

pellot, talot, tyhjätkin

matalat vedet, erämaat

pienet uinuvat kaupungit

aamun autojonot, marketit.

joka toinen tervehtii

pyhäpäivän hiljaiselo

lenkkipolut, hiihtoladut

tuttu puheenparsi

 nuorten ankara toivo

virkamiesten suuret suunnitelmat

vaikea lähteä toiseen heimoon

kun niin turvallista kaikki on

Riitta Ylönen

Kirjaesittelyn laati Hilkka Mattila

1. MERIKIPUNOITA

Kotkalainen opettaja ja Kirjailijayhdistys Paltta ry:n jäsen Lea Edwards julkaisi vuonna 2007 (2. uudistettu painos v. 2008) perheen menneisyyttä kuvailevan kertomuskokoelman lähinnä isän ja tyttären näkökulmasta

Tämä on toinen uni/Tämä on uni isästä, joka syntyi omien lastensa ajatuksistaIKaarlo Isotalo

Kirja on omistettu Kahdelle kapteenille

163 sivua, Kansi: Markku Porkka, Grafiikka (laiva): Jaakko Vanhalakka, Kirjapaino: Books on Demand GmgH, Norderstedt, Saksa

Kirjalijan yhteystiedot: Lea.Edwards@Kymp.net

Kirjaa saa  myös tilaamalla kirjakauppojen välityksellä

Merikipunoita vie lukijansa Kotkaan, Suursaareen, Mussaloon ja laivamatkoille maailman merille. Se näyttää sukupolvien merikipunat sodan aiheuttamien menetysten ja henkilökohtaisten kasvutarinoiden takana.

LUKUKOKEMUKSENI: Luin kirjan viisi kertaa. Aihepiirissä oli minulle paljon tuttua. Kotka on lapsuuteni lähin kaupunki, sukulaisvierailujen ja ostosmatkojen kohde. Tätini mies oli Suursaaresta kotoisin . Hän muisteli saarta usein pysäyttäessään veneen Kaunissaaren kupeelle. Lapsuuteni paras leikkikaveri lähti merille, hänen enonsa vietti siellä koko työelämänsä. Olen kerran päässyt käymään Suursaaressa. Kirja palautti  mieleen omia kokemuksiani.

Upposin syvälle kirjan vaihtuviin tunnelmiin. Isän, äidin ja tytön "sielunhypyt" toivat jokaisen kertojan elinkaaren esille. Pidin kirjoittajan elävästä ja asiansa osaavasta kertomistavasta. Yksityiskohdat ja historiatiedot oli hiottu ja tarkistettu. Kipunoiden hohto säilyi kirjan alusta loppuun.

LYHENNELMÄ KIRJASTA (väliotsikot muodostavat kirjan sisällysluettelon)

SAARI JA LAIVA: Yhdeksänvuotiaana tytölle selvisi, mitä suvun sumukellon kumahdukset kertovat. On menetetty utuinen saari ja Veikko-sedän vintissä on piilossa rikottu laiva. 

SATAMAN VALOT

SUURILLE VESILLE: Isä eli lapsuutensa suurperheessä ja Suursaaressa. Epäonninen Viron matka pakottaa hänet Viipurin merenkulkukouluun ja maailman merille.

ISÄN TYTTÖ: Tytöllä on kotina kerrostalo ja sodan varjostama lapsuus Kotkassa. On isän kirjeet ja käynnit sekä äidin auttaminen arkipäivän askareissa ja kiltteys. Piti jaksaa olla kiltti.

JOULU MAISSA JA JÄISSÄ: Joulu on perhejuhla. Impi-mamma tulee, Alli-täti, Kaija-täti ja Veikko-setä ovat mukana juhlan vietossa. On prinsessapukuja, lahjoja ja lastenteatteri. Joulu on sitten vasta oikea juhla, kun isäkin on kotona. Kotiinpalaajan mieleen palaavat aina Suursaaren muistot, kun laiva lähestyy Kotkaa.

SODAN LAINEILLA: Isä viettää talvisotatalven laivalla USA.sta Etelä-Amerikkaan ja Islannista Petsamoon seilaten. Suursaari on menetetty, sukulaiset ja ystävät evakossa. Naapurintyttö löytyy sattumalta Kotkasta. Sattuma korjaa satoa. Jatkosota vie taas merille. Perheenjäseniä kuolee ja naapurintyttö tulee entistä läheisemmäksi.

SAARESSA

JÄÄTELÖTYTTÖ: Tytön äidin elämä Suursaaressa on täynnä haasteita. Meri ahdisti. Isän tapaturmaisen kuoleman jälkeen lapset oppivat omatoimisiksi ja suku auttoi minkä taisi.

KYLÄNRAITILLA: Saaressa elettiin vieri vieressä kuin linnunpojat. Elämä oli yhteisöllistä. Ilot ja surut koettiin yhdessä. Toimeentuloa haettiin Viron silakanmyyntimatkoilta, pitämällä lomavieraita ja myymällä jäätelöä. Kylien välinen kateus sulki jopa teitä.

PURJEITA NÄKYVISSÄ: Viron matkoilla oli hintansa. Kun salakuljetuksesta "kärysi", sakkorahoja oli lähdettävä tienaamaan ulkomaailmaan. Niin kävi työn isälle. Tytön äiti katseli konfirmaatiotilaisuutensa jälkeen suurta valkeaa laivaa, joka vei naapurin pojan pois kotisaarelta. Aikuisuus odotti molempia.

SELKENEVÄ HORISONTTI

TALO JA POIKA: Sodan jälkeen perustettiin perheitä, siirtolaiset asettuivat uusille asuinsijoilleen. Helsinkiin saatiin olympialaiset ja kaikki tekivät ahkerasti työtä. Yhteiskunta pyöri täysillä. Merimiehen perheessä koettiin kauhunhetkiä, kun isän  laiva upposi kaukana kotoa. Odotettu pikkuveli jäi auton alle ja isä puski surunsa talon rakentamiseen. Äidin suru oli musta.

ISÄN MATKASSA: Tyttö pyrkii ja pääsee yhteiskouluun. Isä on yliperämies. Äiti ja tyttö pääsevät isän mukaan laivamatkalle. Leningradissa on paljon nähtävää, mutta mieleen jää Suursaaren ohitus aamuvarhaisella. Merisairaudet, merimiesjutut ja laivarutiinit tulevat tutuiksi, kun käydään Englannissa kääntymässä.

PERILLÄ: Isä pärjää. On vaimo, kaksi tytärtä, talo Mussalon saaressa, kotilaiturissa nelimetrinen vene sekä komennossa valtamerilaiva. Suursaaresta lähdöstä on parikymmentä vuotta, mutta saari kulkee mukana iloineen ja suruineen.

MERIMIES, MUIJA JA MUKULAT: Perhe kasvaa, talo valmistuu, Impi-mamma auttaa lastenhoidossa. Tytön koulumatkat kotisaaresta kaupunkiin ovat vaiherikkaita ja joskus vaarallisia. Harrastuksiin ja toisten nuorten seuraan on päästävä. Äidillä on työmaata perheen huoltamisessa, aikuista juttuseuraa on vähän. Isällä on rahat ja auktoriteetti. Naapurit valvovat merimiehen muijan elämää.

NAISEN ALUT LAIVALLA: Tyttäret pääsevät isän ja laivan mukana Välimerelle. Parhaalle ystävättärelle on mukava kirjoittaa Cartagenasta, Barcelonasta ja Stettinistä.

KAPHORNARI

VIKING: Isä kiersi Kap Hornin kaksi kertaa. Hän ei koskaan puhunut siitä. Vikingin ruori, hankalat purjeiden selvittämiset, riippukeinuyöt hevoslatitydeillä, joulu Hyväntoivonniemellä, Andien ukkosmyrskyt, juhannus Englannin kanaalissa, Biskajanlahden pöllö, Australian aboriginaalit ja jatkuva varustautuminen säiden vaihteluihin. Elämää suuremmat elämänmuistot.

JÄÄT SÄRKYVÄT

KOTIRANNOILLE: Isä jätti kaukomatkansa, kun dieselmoottorit korvasivat höyrykoneet ja suomalaisesta merimiehestä tuli kallis työntekijä. Hän sai paikan kotimaiselta jäänmurtajalta. Perheen ja päällikön piti sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Lapset aikuistuivat omaan elämäänsä. Maaseudun viljapellot ja lannantuoksu vierastutti ja horisontin kaipuu veti takaisin rannikolle. Isä siirtyi eläkkeelle. Äiti sai pienen hetken elää ikiomaa elämäänsä. Äidin kasvattamat lapset miettivät äidin arkun ympärillä isäsuhdettaan. Isä etsi uuden kumppanin, jonka kanssa saattoi vastata meren kutsuun.

SAARI AUKEAA: Viisikymmentä vuotta sodan jälkeen perhe pääsi käymään Suursaaressa. Menomatkalla laivalla tanssittiin. Lapset näkivät Kiiskinkylän, jossa äiti ja isä olivat eläneet lapsuutensa. Kylätiellä tuli vastaan hyvin topattu kirgiisipoika ja kilipukki. Paluumatkalla ei tanssittu.

PILVILAIVA: Isä vanheni. Pienetkin veneretket väsyttivät. Tyttärentytär näytti uuden kotinsa Brysselin liepeillä. Lentokone ja laiva hämärtyivät yhteen vanhan merikarhun ajatuksissa.

HIEKANJYVIÄ: Isän elämä kapeni. Muutto kerrostaloon. Päivät ja yöt vaihtoivat paikkaa, kodin avain katosi. Vanhainkodissa ajatukset ja puheet olivat hiekanjyväsiä tuulessa. Veljet, saari ja lemmikkivaris pitivät seuraa kunnes ruorimies nosti katseensa kompassista laivan keulaan. Syvyydestä nousi merikipunoita. Kädet irtosivat ruorista.

VALKEA LAIVA: Tyttö kiipeää Hyväntoivonniemellä kalliolle, jota isä on maapalloa kiertäessään katsellut kaksi kertaa meren puolelta. Hyvästijättö isälle, joka on aina läsnä.

Hilkka Mattila


©2018 Kirjoittajapiiri Kursiivi - suntuubi.com